Ajattelemisen aihetta Viitasaaren kaupungin päätöksentekokulttuurista.
Valtuustokausi on jo loppusuoralla ja on aika analysoida vähän menneitä vuosia. Minun katsomukseni asioihin kritiikin kautta varmaankin suututtaa lukijoita, mutta myös usein kritiikki herättää miettimään voitaisiinko asioita tehdä toisin!
Mielestäni kuntastrategiassa kaupunginvaltuutettujen päätäntävaltaa pyritään siirtämään pikkuhiljaa pienille päättäjäporukoille, kuten kehittämisyhtiöille, työryhmille, ja virkamiehille. Tätä suuntausta on vuosien varrella ujutettu kaupungin organisaatioon monenlaisilla strategioilla, erilaisilla ohjausryhmillä ja kehittämisryhmillä. Työryhmissä on usein kokoonpanossa lähes aina samoja henkilöitä kuin kaupunginhallituksessa ja yhtiöiden hallituksissa. Yhtiöiden hallituksissa on myös ollut vuosia samoja jo aika iäkkäitä henkilöitä, jotka pyrkivät kaikintavoin ohjailemaan yhtiöiden päätöksien tekoa. Em.toiminta mahdollistaa erittäin hyvin myös hyvä veli-verkoston toiminnan. On myös helppo piiloutua osakeyhtiölakien taakse, jos valtuutetut kyselevät asioiden ja takausten perään.
Myös on erittäin arveluttavaa se että samoja henkilöitä toimii kunnanhallituksessa ja esimerkiksi teknillisen toimen alaisissa rakennus- ym.kohteissa urakoitsijana. Myös tasapuolisuus muita yrittäjiä kohtaan mietityttää! Urakkatarjousten hoitaminen ja -vastaanotto tulisi laittaa pelkästään toimialajohtajan taakse.
Vuosien takaiset lainatakaukset, ja päätettävien asioiden valmistelun laiminlyönnit vaikuttavat koko kuntakonsernin taloudessa vielä pitkään. Aikanaan yritimme kaupunkia hoitamaan selvittelyt, mutta asioille tehtiin vain pintaraapaisuja. Jotenkin tuli sellainen tunne, että haluttiin vain äkkiä asiat saada haudatuksi. Siksi oli pakko tehdä jatkokyselyt ulkopuolisille viranomaisille. Se on varmaa, että maksumiehenä on kaupunki ollut lähes joka sotkussa, ja hyötyjät olivat aivan muut tahot.
Tavalliset valtuutetut ovat olleet voimattomia, koska tietoja on pantattu ja osin asioista on saatu ristiriitaisia tietoja. Asioita on myös esitelty hyvin vakuuttavasti valtuutetuille ilman riskiarviointeja ja tarkkoja selvityksiä.
Kaupunginhallitukseen tuodaan asioita päätettäväksi salaisena ja päätösesityksiä annetaan vasta kokouksessa. Se siitä päätösten avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä.
Kaupungin talouden vartiointi on jäänyt ainoastaan Perussuomalaisten vastuulle. Muiden ryhmien valtuustoaloitteilla on esitetty mittavia lisäyksiä rahan käyttöön, vaikka velkamäärät ovat olleet jo maksimissaan jo ajat sitten. On ilmeiseti mukava luvata kaikkea maan ja taivaan väliltä äänestäjiä kalastellessaan. Samanaikaisesti rahankäytöstä kurmuutetaan muita kuntasektorilla toimivia yksiköitä säästämään lähes kaikesta. Kaupunginjohtajalle annan välttävän arvosanan asioiden tasapuolisesta ja yleensäkin asioiden hoidosta.
Ihmeellisintä on se, että suuri osa valtuutetuista hyväksyy monia asioita ottamatta oikeastaan minkäänlaista kantaa. Julkituojia solvataan kaupungin "me" hengen ja yrittäjien leimaamisesta. Jossain vaiheessa tämäkin selviää, että he antavat hiljaisen luvan jatkaa entiseen "hyväksi" todettuun malliin. Muistutan näitä päättäjiä siitä, että he osallistuvat samalla virkavastuulla kuin virkamiehetkin asioiden päättämiseen ja valmisteluun. Kuntalakia ja sen pykälää 40 tulee myös tarkastella huolella mitä siellä sanotaan. Taloudenhoito ja sen valvominen, ja päätöksien epäkohtiin puuttuminen ovat kaikkein tärkeinpiä asioita valtuutetun työssä. Valtuutetun on pakko myös tarttua ikäviinkin asioihinkin. Yleensä kritisoijat leimataan mediassa syyllisiksi ja häiriköiksi. Onneksi on myös paljon niitäkin ihmisiä jotka ovat samaa mieltä kirjoittajan kanssa.
Kuituverkon rakentaminen ja kyseisen asian valmistelu on räikein esimerkki, kuinka valtuutettuja ja kuntalaisia vietiin kuin kuoriämpäriä. Harmillisinta on se, että tavalliset ihmiset luottivat verkon rakentamisen onnistumiseen. Heidän tulisi mielestäni nostaa joukkokanne käräjäoikeuteen, jotta saisivat rahansa takaisin. Koko kuituverkon rakentaminen olisi pitänyt viheltää poikki silloin, kun selvisi operaattorin omarahoitus osuuden puuttuminen. Ja ainakin silloin, kun ilmoitettiin Finnveran luopumisesta kyseisestä hankkeesta operaattorin huonon rahatilanteen takia. Samassa yhteydessä unohtuivat myös olemassa olevat kuituverkotkin tutkituttaa, ja tuoda ne myöskin julkisuuteen tukianomuksen vaatimusten mukaan. Nyt näyttää, että kuitujutun loppupelit käydään käräjätuvassa, koska ei ole muuta ratkaisua kuin irtisanoa operaattorisopimus välittömästi isompien vahinkojen välttämiseksi, sillä on vaara että kunta joutuu maksamaan vielä lisää olemattomista kuituverkoista.
Pari vuotta sitten käytiin vielä loppunäytelmä vanhojen raunioiden jättämisestä torin rannanpuolelle parkkihalliksi. Purkupäätös oli aikanaan sovittu ja rakennuksen purkuaikataulu ja purun maksaminen on sovittu tarkasti. Sopimusta haluttiin muuttaa, vaikka suurin osa kunnan asukkaista halusivat, että kaikki puretaan sopimuksen mukaan.Totuushan oli, ettei siihen mitään vanhoista raunioista tehtyä parkkihallia varmasti olisi jätetty. Säästöjä siitä ei olisi syntynyt muille kuin purkajalle, kun ei olisi tarvinnut roudata purkujätettä ongelmajätelaitokselle!
Purkukustannukset ylittivät kaikki muut vastaavanlaiset purkukustannuksista maksetut taksat tuplaten. Nyt rannalle rakennetaan puistoa, joka on ainoa oikea ratkaisu
Kaupunginhallituksen ja -valtuuston, tarkastuslautakunnan sekä kaupunginjohtajan tulee tiivistää valvontaa kaikilla kunnan toimialoilla myös ehdottomasti tytäryhtiöissä. Sisäisenvalvonnan, tarkastuslautakunnan ja tilintarkastuksen toiminnan tärkeys korostuu entisestään, koska mielestäni huomattava määrä erilaisia sopimuksia on jäänyt tarkastamatta. Valtuuston on pidettävä johtaminen tiukasti omissa käsissään, muuten päätöksien tekeminen ja valvonta karkaavat osakeyhtiölakien, työryhmien sekä virkamiesten selän taakse. Tällä tavalla vain vastuunkantajat hämärtyvät, ja sekamelska on varmistettu. Tämä suuntaus on ehkä näillä toimilla haluttukin nimenomaan varmistaa?
Sisäiselle tarkastukselle emme laita kovinkaan paljoa painoarvoa, koska sisäiset tarkastajat valitaan saman lautakunnan tai hallituksen tutusta "kaveriporukasta", kuka lähtisi kielimään kavereistaan. Sisäiset tarkastajat kun valitaan kyseisen elimen pöydän ympäriltä. Kunnissa pitäisi olla riippumaton tarkastuselin, joka aidosti tutkisi pyydetyt ja havaitut epäkohdat. Elimen pitäisi myös julkistaa avoimesti tutkimustulokset.
Tilintarkastajienkin pitäisi ehdottomasti tiukentaa otettaan.
Kaupungin poliittisissa hallinnonrattaissa on myös mukana entisiä, valtuustosta luopuneita henkilöitä, jotka eivät olleet kuntavaaleissa enää mukana. Näiden valtaa hamuavien, omaa etuaan ajavien taustapelureiden pyrkiminen kaupungin päätöksiin vaikuttamiseen on kyseenalaista.
Olemme törmänneet takaus- tai selvittelyasioissa usein vastaukseen, "asia kuuluu yhtiölle, ja siksi tietoja ei tarvitse antaa." Edellinen lause kuvaa valtuutetun tiedonsaantia. Tässä kätkeydytään osakeyhtiölakien taakse, jonka mahdollistaa nykyinen muoti-ilmiö, kuntien toimintojen yhtiöittäminen. Meistä kaikki julkisin varoin rahoitettu toiminta kuuluu kuntalaisten ja valtuutettujen tietää, ja onhan kuntalakiinkin kirjattu, että valtuutettujen on saatava kaikki tieto, jonka tarvitsevat päätöksien tekoon luottamustoimessaan.
Mm. erään tytäryhtiön yhtiöjärjestyksessä lukee seuraavaa: ”Sijoittaa riskipääomaa ja antaa takauksia toimiville ja perustettaville yrityksille, sekä harjoittaa näihin aloihin liittyvää toimintaa myös projektitoiminnan avulla. Yhtiö voi myös rakentaa niille teollisuus- ja palvelutiloja yrittäjien käyttöön luovutettavaksi vuokraoikeuden tai myynnin kautta sekä omistaa kiinteistöyhtiöiden osakkeita ”ym. Jos näillä samoilla yhtiöjärjestyssäännöillä jatketaan tulevaisuudessakin, on kuin annettaisiin avoin valtakirja tehdä lisää velkaa ja jatkaa samaan vanhaan malliin. Tämä malli on myös selvä kiertotie vanhalle kuntien riskilainoituksille. Monet uskovat, etteivät nämä velat kosketa kaupungin taloutta. Totuus on kuitenkin se, että viimekädessä takaaja maksaa aina velat, jos taattava joutuu maksuvaikeuksiin. Näistä riskirahoittamisista ja -rakentamisista on viime vuosina saatu huonoja kokemuksia, siksi tämäntapaisesta toiminnasta on päästävä kokonaan eroon.
Huomion arvoista on myös se, ettei yhtiöllä ole omistuksessaan lanttiakaan pääomia, vaan aina tarvitaan kaupunginvaltuuston takauspäätöksiä. Vaikeuksiin joutuessaan kaupunkia pyydetään rahoituksen korjaajaksi, ja korjaukset kaupunki joutuu tekemään ottamalla lisää velkaa. Jos yhtiö tekisi konkurssin, niin kaikki velat ja kiinteistöt jäisivät takaajalle eli kaupungille. Kyseisessä tilanteessa saattaisi kaupunki joutua todennäköisesti valtion ohjaukseen, koska velkamäärä olisi todella suuri ja kriisikunnan rajat paukkuisivat. Viime syksynä kyseinen yhtiö oli jo lähellä selvitystilaa, ja tuskin talous siellä on ainakaan kohentunut tänäkään vuonna. Arvaukseni on, että lähiaikoina yhtiöltä tulee taas lisää raha-anomuksia taloutensa korjaamiseen.
Kuntien elinkeinotukemisesta sanotaan ohjeissa seuraavaa: Kunta huolehtii elinkeinotoiminnan yleisistä edellytyksistä, maankäytön suunnittelusta, kunnallistekniikan rakentamisesta, energia- ja vesihuollosta ja koulutuksesta. Yritysten rahoittamisesta ei puhuta sanakaan näissä ohjeistuksissa. Mielestäni rahoittaminen kuuluu muille tahoille kuten pankeille ym. laitoksille. Ei ole mitenkään oikein, että kuntien rahapulassa vähiä verorahoja patistellaan säästelemään jopa vanhusten, sairaiden tai lasten kustannuksella, kun samalla sijoitetaan euroja erittäin riskialttiiseen ja kannattamattomaan sekä tappiolliseen toimintaan.
Muistutuksena vielä, että 90- luvun lamassa saatiin tuntuma näihin asioihin, kun suuri määrä halleja ja seiniä jäi konkurssien jälkeen kunnan syliin. Halleja jälleenmyytiin ja vuokrattiin useita vuosia alehintaan murto-osalla oikeasta arvostaan. Jokseenkin samalla tavalla on käymässä tänäkin päivänä, eli mitään ei olla menneistä opittu.
Ilpo Manninen
